maanantai 3. syyskuuta 2012

Rlk-tapaaminen Kaskisissa: la päivä: ihmisjälkiä pellolle

Meidän lähtö Kaskisen rlk-tapaamiseen meinasi jo peruuntua, kun itse tulin hieman flunssaan torstaina. Alunperin meidän piti lähteä Kaskisiin jo pe iltana, mutta päätettiinkin siirtää lähtö la aamuun. Aikainen herätys oli klo 5.00 ja Kaskisille ehdittiin n. 10.30. Matka sujui onneksi ongelmitta ja koirat lepäilivät kiltisti matkan ajan. Perillä meitä odotti tutut kasvot ja jokunen uusikin tuttavuus. Yhteensä tapaamiseen meitä osallistui 7 henkilöä ja 18 ruotsinlapinkoiraa sekä 1 japaninpystykorva. Hieno määrä siis koiria paikalla!

Meidän vuokraama mökki oli todella upealla paikalla.

Rannalla oli myös viihtyisä saunarakennus.

Perillä päästiinkin saman tien mukaan jäljestyksen teoriaosuuteen. Kouluttajana koko viikonlopun ajan meillä toimi Meri Markkanen, jolla on vankka jäljestyskokemus ja hän myös kasvattaa ruotsinlapinkoiria. Alla joitain jäljestyksessä huomioitavia asioita, joista tein muistiinpanoja:

*Ihmisten ominaishajuun vaikuttaa sukupuoli, ikä, etniset taustat, jne. Miehet haisevat koiran nenään 7x voimakkaammilta kuin naiset. Saman perheen jäsenillä on 30 % sama haju. Lapset ja vanhukset haisevat erilaiselle kuin aikuiset ihmiset.
*Jälkiharjoittelussa muistettava tehdä tarpeeksi erilaisia harjoituksia, jottei koira kyllästy. Harjoitusten oltava tarpeeksi vaikeita, jotta koira kehittyy ja joutuu tosissaan työskentelemään.
*Koiran rotu ja taso huomioitava harjoitusten suunnittelussa ja toistojen määrässä.
*Tuulen suuntien huomioiminen tärkeää jälkien teossa. Esim. 12m/s tuuli kuljettaa jäljen päälle ilmaan jääneitä ihmispartikkeleita kauas ja ns. siirtää jälkeä. FH-jälkikoiran tulisi seurata tarkasti juuri jäljen askeleita, mutta esim. vihikoirat seuraavat yleensä hieman jäljen vierestä minne ihmispartikkelit ovat kulkeutuneet.
*Koirat haluavat monesti välillä poistua hetkeksi jäljeltä ja palata sitten takaisin. Tällöin ne ns. puhdistavat nenäänsä, jonka jälkeen jälki taas haisee voimakkaammalta.
*Jäljen haju on ehtinyt laskeutua maan tasalle vasta n. 15-30 min sen teon jälkeen. Ennen sitä haju leijuu vielä ilmassa. Muistettava siis antaa jäljen vanheta hetki ennen koiran viemistä sinne!
*Ihmisjäljen harjoittelussa idea on, että ihmisen hajun seuraaminen tarkoittaa palkkaa.
*Kun jäljelle aletaan laittaa esineitä, on koiralle hyvä opettaa myös esineiden ilmaisu. Ilmaisua voi harjoitella ihan kotona. Harjoittelussa eteen maahan laitetaan jokin esine ja kun koira haluaa mennä sitä tutkimaan niin odotetaan kunnes se esim. menee maahan ja sitten se vasta päästetään esinettä tutkimaan. Tällöin koira oppii ilmaisuksi maahanmenon aina löytäessään jonkin esineen myös jäljeltä. Olisi hyvä myös opettaa, että koira ilmaisisi vain jäljen tekijän esineet eikä muiden.
*Kostea ilma soveltuu parhaiten verijäljelle. Kuuma paahde tai rankkasade ja voimakas tuuli vaikeuttavat jälkeä huomattavasti.
*Sorkkaeläinten (esim. naudan) veri on parasta jäljelle (ei kuitenkaan sian veri!)
*Pitkillä jäljillä kannattaa pitää lyhyitä muutaman minuutin taukoja välillä. Mukaan varattava myös vettä + ruokaa koiralle (ja ohjaajalle)!
*Harhajälkiä kannattaa harjoitella, jotta koira tottuu niihin eikä häiriinny. Esim.jänikset, hirvet, marjastajat yms.
*TÄRKEIN: Anna koiran tehdä työ jäljellä! Sitten vasta itse liikut, kun koira kulkee edellä. Mikäli koira saa aina apuja, ei se opi kunnolla jäljestämään vaan aina turvautuu omistajan ohjaukseen.

Teoriaosuuden jälkeen kerättiin tavarat kasaan ja suunnattiin Närpiöön tekemään ihmisjälkiharjoituksia pellolle. Tehtiin niin, että tehtiin toistemme koirille jäljet eikä omille koirille. Jokaiselle koiralle tehtiin kolme suoraa jälkeä pellolle: 20m, 40m ja 60m ja jäljen päässä oli aina palkka. Jälkien väli toisistaan oli n. 10m. Alla Leila Häkkisen piirtämä kuva harjoituksista:

Ensin oli Simon vuoro lähteä kokeilemaan ihmisjälkeä. Hieman oli Simppa innokkaalla päällä, kun pitkään oli koirat joutuneet autossa matkustamaan ja odottelemaan. Siihen nähden yllätyin miten kivasti Simppa kumminkin keskittyi itse jälkeen ja hoksasi homman jujun. :) Yhden jäljen kohdalla vauhti kiihtyi niin kovaksi, että hieman herra porhalsi namien ohi. Viimeisessä jäljessä onnistuin hieman säätelemään vauhtia ja hienosti poju suunnisti suoraan namien luokse. Jee!

Missäs se jälki taas menikään..

Ja sitten taas mentiin.

Jee! Hienosti meni. :)

Sitten koitti Sanin vuoro. Sanin suorituksia voin kommentoida vain yhdellä sanalla: WAU! Kertaakaan ei oltu neidin kanssa aiemmin kokeiltu minkään sortin jäljestystä, mutta Saniltahan löytyi melkoiset piilevät kyvyt. Heti Sani alkoi nuuskuttaa maata jo ennen jäljen alkua kiinnostuneena ja tosi tarkasti kulki jo heti ekan jäljen namien luokse. Toisella jäljellä oli taas turhan paljon vauhtia ja hetkeksi Sani hukkui pois jäljeltä, mutta palasi siihen hienosti. Viimeinen jälki sujui superisti, kun muistin taas hieman säädellä vauhtia. Nappisuoritus ja tyytyväinen neiti sai palkat jäljen lopusta. Jes! Näitä lisää! Kivasti sain myös itse innostuksen tehdä Sanille myöhemminkin lisää jälkiharjoituksia.

Menossa jäljelle, Sani jo selvästi kiinnostunut.

Ja sitten mentiin.

Taitava tyttö!

Vielä muutamia ohjeita Meriltä. Pääasiassa vikaa löytyi ohjaajasta. ;)

Harjoitusten jälkeen osa porukasta suunnisti vielä metsään tekemään sinne lisää ihmisjälkiä ja verijälkiä, mutta osa (mukaanlukien me) suunnattiin jo takaisin yöpymispaikkaan, jossa oli ihanaa päästä vielä saunomaan. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.