maanantai 3. syyskuuta 2012

Rlk-tapaaminen Kaskisissa: su päivä: ihmis- ja verijälkiä metsään

Su-aamuna koirat herättivätkin meidät n. puoli 8 aikaan ja eihän siinä auttanut muu kuin ylös nousta. Aamupalat huiviin ja sen jälkeen oli vuorossa minun ja Simon htm koiratanssiesitys. Ihan kiva oli saada harjoitella meidän uusi ohjelma ensi viikonlopun kisoja varten. Ihan kivasti itse ohjelma sujui, vaikka ennen sitä Simo olikin kiinnostunut kaikesta muusta. Hienosti poju kuitenkin keskittyi itse ohjelman aikana ja sai sitten jättipalkan ohjelman jälkeen. :)

Hienosti Simo keskittyi seuraamisiin. :)

Simo näytti myös joitain temppuja.

Paljon tuli myös otettua koirista kuvia mökillä ennen sieltä lähtöä.

Sanin veli Caamos

Sanin emä Fenni

Fenni-mamma ja Sani <3

Simo ja Suni-sisko
Yhteispotretti kaikista osallistujista

Yllättäen kaikkia 19 koiraa ei saatu mahtumaan samaan kuvaan. ;)

Mökin siivouksen jälkeen suunnistettiin vielä tekemään metsään ihmis- ja verijälkiä. Sanin kanssa halusin kokeilla vielä ihmisjäljeä myös metsässä, kun edellispäivän jälkiharjoitus oli mennyt niin superisti. Sille en myöskään halunnut sotkea verijälkeä, jottei sekoittaisi riistan hajuja ihmisjäljellä, jos alamme niitä enemmänkin harjoitella. Simolle päätettiin tehdä sekä ihmis- että verijäljet. Meri teki kaikki päivän ihmisjäljet, mutta me muut teimme porukalla 3 verijälkeä metsään. Mukava oli päästä tutustumaan myös verijälkien tekoon ihan käytännössä.

Teimme n. 50-70 metrin jälkiä metsään. Jäljen aloituskohta merkattiin puuhun jälkimerkeillä ja maahan kaivettiin/tallottiin selkeä aloituskohta. Siihen laitettiin narun päässä oleva sieni, joka kasteltiin eri puolilta naudan verellä ja myös maahan sekoitettiin verta. Sitten muut kävelivät edeltä merkaten jäljen jälkimerkeillä puihin ja viimeinen veti aina veristä sientä narun perässä niin, että se kulki hyvin maan tasalla eikä pomppinut kovin paljon. Tärkeää oli, että kaikki kulkivat ihan samaa reittiä. Jäljen loppu merkattiin taas hieman erilaisella jälkimerkillä ja sinne tehtiin myös selkeä jäljen loppukohta. Sieni kuljetettiin loppukohtaan ja nostettiin siitä pussiin. Loppukohtaan (kaatokohta) kaadettiin vielä verta ja myöhemmin siihen vietiin jäljen takakautta hirven sorkka loppupalkaksi koiralle. Sen vuoksi myös jäljen takakohta tuli merkitä selvästi puihin, jotta hirvensorkan pystyi viemään sinne myöhemmin.

Verijäljen teko välineet

Ihmisjäljet ehtivät vanheta reilun tunnin, kun vietiin koirat sinne, mutta verijäljet ainakin 2 tuntia. Ensin oli Sanin vuoro kokeilla ihmisjälkeä. Innokas tyttö oli jälleen heti hommasta hyvin jyvällä ja ampaisikin heti jäljen alusta innolla metsään. Itselläni meinasi olla välillä melkoisia ongelmia pysyä perässä ja tulipa sitä kerran lennettyä rähmälleenkin metsässä. Välillä jälkiliina meinasi tarttua oksaan kiinni ja muuta, mutta ilman isompia ongelmia selvittiin. Hienosti tyttö selvitti myös kohdan missä jälki pujotteli eri puiden väleistä. Lopussa odotti nakkeja sisältävä namipurkki joka oli todella mieluinen. Siitä jälki kuitenkin vielä jatkui ja hyvin Sani jatkoi jäljelle, vaikka olikin jo saanut palkan. Ihan lopusta löytyi vielä jäljen tekijän (Merin) takki, josta Sani oli selvästi kiinnostunut ja innoissaan. :) Taitava tyttö!

Sani lähdössä jäljelle: ensin jälkivaljaat päälle.

Heti jäljen alussa tyttö keskittyi hienosti hommaan.

Jälkikoira työssään

Ja jälkiliina oli koko ajan kireällä, kun neiti paahtoi menemään.

Jäljen päässä odotti mieluisa herkkukippo, mutta siitä jälki vielä jatkuikin...

...Ja aivan jäljen päässä oli vielä kiinnostava jäljentekijän takki.

Ja missäs seuraava jälki on! :)

Sitten oli vuorossa Simon ihmisjälki. Simppa oli jälleen selvästi innoissaan ja aluksi sen annettiinkin hieman tutustua ympäristöön. Jäljen alussa se kuitenkin kiinnostui hienosti jäljestä ja sitten mentiin! Jälleen meinasin jäädä välillä jälkeen, kun poju ampaisi niin vauhdilla. Kerran poika eksyi hieman jäljeltä, mutta korjasi hienosti takaisin. Jäljen loppupäässä pojulla oli taas melkoinen vauhti ja hieman se pyyhkäisikin namien ohi ja viereisen tien vesilammikolle juomaan. No, käytiin me ne namitkin sitten vielä hakemassa rankan työn palkaksi. ;)

Jälkivaljaat ensin päälle ja liina kiinni.

Sitten odoteltiin, että Simo hoksasi mistä jälki alkoi.

Innokas jälkikoira työssään.

Hyvin menee ja ohjaajakin vielä mukana.

Lopussa namit jäivät kakkoseksi vesilammikon rinnalla.

No maistuivathan ne namitkin lopulta. :)

Lopuksi Simo pääsi vielä kokeilemaan verijälkeä. Se olikin pojusta selvästi mielenkiintoisempi ja ehkä myös sopivampi jälkimuoto Simpalle. Hienosti Simo pysyi jäljellä koko matkan ja lopussa ollut hirvensorkka oli pojusta oikein superylläri. Aluksi Simo hieman haisteli sitä ihmeissään, mutta hetken päästä oli jo niin ominut sen itselleen, että se olisi pojun mielestä pitänyt ottaa mukaan eikä Simo olisi siitä enää halunnut luopua ollenkaan.

Simo ampaisi hienosti jäljelle.

Verijälki kiinnosti kovasti.

Ja sitten oltiinkin jo kuljettu koko jälki loppuun.

Lopussa ollut hirven sorkka oli aika jännä juttu.

Hei kato mamma minkä mä löysin. ;)

Tää on mun herkku!

Taitava poika!

Jälkitreenien jälkeen meillä alkoi jälleen n. 4,5 tunnin automatka takaisin. Mutta kyllä kannatti osallistua tähän tapaamiseen. Mukava oli jälleen nähdä kaikkia rlk-tuttuja ja tutustua myös uusiin ja paljon näki koiriakin. :) Kiitos vielä kaikille osallistuneille ja Merille erityiskiitos koulutuksista ja mökin vuokrajärjestelyistä. Eiköhän sitä pidä alkaa tekemään koirille jatkossakin ainakin ihmisjälkiä, kun Sanikin osoittautui niin eteväksi. Hieman siis pääsi jälkikärpänen meikäläistä puraisemaan. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.